Tunteitten paloa

Silloin kun Sinä tulitSinä olit ihminenjoka annoit minulle paljon.Sinä herätit minutvuotuisesta horroksesta.Sinä pyyhit poisepäilykset tulevaisuudesta.Annoit voimaa taistelussa eteenpäin.Sinä annoit auringon paistaaja kuivattaa kyyneleet.Särkyneen sydämeni Sinä paransit rauhalliseksi.Repaleiset hermoni käärit pumpuliinnäin haavat parantuivatSinä teit kysymyksenihiljaiseksi ihmettelyksijotka eivät tarvinneet vastausta.Sinä katkoit poikki kaikkiepämiellyttävät langatpystyäkseni taasen itseäni ohjaamaan.Sinä annoit uudet ohjakset elämäänjoka kerran oli raunioitunut pahoinja suistunut raiteiltaan.Olit kuin päiväperhonenlentänyt luokseni vain päiväksikadotaksesi sitten tuntemattomaan.Sinä hävisit keskiyölläenkä löytänyt Sinua uudestaanvaan muistosi säilyy vieläniitä en voi unhottaasuudelmasi polttaa huulillani.Olet yhä luonanija minä olen vielä sama henkilömiksi minut kerran paransit.